YTH 29.11.2020 Nyrkin raportti
ylik HaBa
alik Epa (kaatui)
alik Arto
korpr Ukka (kaatui)
korpr Ottomaani
Joukkueenjohtaja keräsi meidät kokoon lähtötasalla ja antoi synkät käskynsä – Vagalala on vallattava ja tämän jälkeen pidettävä mahdollisten vastahyökkäysten varalta. Meidät laitettiin tiedusteluhommiin, joka olikin entiselle kevyen jalkaväen edustajalle mieluisaa. Solmu paineli kärjessä, ja me tulimme heti perässä. Lopputulemana Solmu ajoi kontaktiin ja me koukkasimme sivustalle kohti omaa tehtäväämme.
Pian paukkui ja radio heräsi henkiin, Solmu oli kärsinyt tappiota kontaktissa ja Oton lääkintätaitoja tarvittiin. Lähetin Ottomaanin ja Epan paikalle, lopulta vahvistettuna vielä Ukalla, koska radioviestinnän perusteella Solmu tarvitsi myös henkistä tukea. Jäin kaksin Arton kanssa ja joutessamme perustimmekin OP:n Vagalalan lähistölle. Tiedustelun tuloksena saatiin useita vihollishavaintoja välitettyä joukkueelle.
Pian lääkintäporukka palasi ja pääsimme jatkamaan tehtävää. Hetki katseltiin kranaatinheittimen ammuntaa, jonka jälkeen siirtymä kohti hyökkäystasaa alkoi. Matkalla hyökkäystasalle Ukka kävi miinoittamassa kylän pohjoispuolella olevan sillan, kiusa se on pienikin kiusa…
Hyökkäystasalla homma sitten levisi käsiin. Käskin Epan ja Ukan edetä sillan viertä läheisille bunkkereille, joiden miehistö oli tuhottu ja samalla otimme muun ryhmän voimin haltuun läheisen kukkulan, jolta oletettavasti saisimme annettua tulitukea. Satunnainen ammunta kertoi Kotkan olevan kontaktissa meidän itäpuolellamme, joten totesin tämänkin antavan sopivan hyökkäyshetken.
Idea olikin varmasti todella hyvä, mutta vihollinen oli vielä viekkaampi. Kun saimme osaston asemiin, ammunta alkoi, mutta aivan eri tavalla, kuten olin ajatellut. Meitä ammuttiin piilosta! Arto sai nopeasti osuman ja hänet jouduttiin evakuoimaan. Samalla käskin Ukan ja Epan irti etenemistehtävästä, koska tukea ei voitu järjestää. Pysähdyimme suojaavan harjanteen taakse, jossa Arto saatiin taas taistelukuntoon.
Tällä välin vihollinen oli taas askeleen edellä, kun me irtauduimme, he ottivat aluetta haltuun. Tiukka lähitaistelu alkoi suoja-asemassamme. Vihollinen oli lähimmillään puunrungon toisella puolen, kun Epan kanssa otimme suojaa tulelta toisella puolen. Käsikranaatteja lenteli, kunnes lopulta lähelle päässyt vihollinen saatiin hengiltä. Valitettavasti Ukka oli kaatunut samassa tilanteessa.
Ei auttanut, olimme jäämässä alueella alakynteen, joten määräsin meidät taas irti. Päätin, että koukkaus melko suojaisen sillan kautta auttaisi. Ei auttanut, sillan alla olimme taas maaleja ja Epa kaatui. Arto haavoittui toistamiseen, kun vihollinen pääsi jo lähietäisyydelle. Käsikranaatein saimme kuitenkin hätisteltyä vihollisen kauemmas ja Ottomaani evakuoi Arton sillan alle hoitoa saamaan.
Irtauduimme taas, koska viesti joukkueesta kertoi, että myös Solmu oli hätää kärsimässä. Tässä välin päätin jo, että siirrymme tähystys-OP:lle ja siitä mahdollisesti sitten Solmun alueelle. Irtautuminen oli haastavaa, vihollinen tulitti piilosta, emmekä nähneet ampujia. Heittelin useita savuja, jonka jälkeen juoksimme savuverhon läpi turvaan.
Parissa minuutissa olimme OP:lla, ja huutelin radioon. Mitään ei kuulunut, kunnes yhtäkkiä KuiKin ääni kävi nopeasti joukkueen kanavalla – ääni kuitenkin hävisi. Tässä tein nopean päätöksen: Siirrymme pikamarssia Solmun alueelle, jonne saavuimme n. 5 min myöhemmin. Matkalla käytiin pari tulitaistelua vihollisen kanssa.
Alueella odotti lohduton näky – omia haavoittuneita ja kaatuneita makasi ampumalla pysäytetyn kuorma-auton takana lähes pinossa. Käskin Ottomaanin selvittämään pinossa makaavien tilannetta ja Arton tähystämään vihollisen varalta.
Kuorma-auton takaa löytyi KuiK tajuttomana, muut olivat kaatuneet. Ottomaanin rohdot olivat taas tehokkaita ja KuiK saatiin tajuihinsa. Samaan totesin, että neljän henkilön osasto edusti tällä hetkellä joukkuetta – sietämättömät tappiot.
Eipä siinä, verenvuodot oli tyrehdytetty ja oli aika aiheuttaa niitä vielä lisää viholliselle, joten kävimme taas hyökkäykseen. Totesimme, että meillä on sattumalta aika hyvä asema tieuran suunnalla ja ajoneuvoja, joista ottaa suojaa, joten ammuimme vihollista kiväärein sekä kranaattikonekiväärillä, jonka Arto sattui havaitsemaan yhdessä ajoneuvoista.
Tuli oli kohtalaisen tehokasta, ja vihollinen kärsi tappioita tulen alla. Tämä rohkaisi jatkamaan iskua, joten päätin, että koukkaamme. Otimme käyttöömme tiellä olleen panssaroidun maastohenkilöauton ja kaahasimme etelän kautta hieman itään, jotta voisimme iskeä kylään etelästä. Taas havaitsimme vihollista ja jouduimme tulitaisteluun. Vihollinen kärsi tappioita, me selvisimme yhdellä haavoittuneella, jonka Ottomaani hoiti kuntoon.
Etenimme vihdoin kylään. KuiK tuki tarkkuuskiväärillä ja pieni partiomme iski kaikella voimalla kiinni kylän etelälaitaan. Isku onnistui loistavasti, talo talolta pureuduimme syvemmälle kylään ja tuhosimme vihollista. Arto toimi tehokkaana kärkimiehenä ja Ottomaani piti omat terveenä ja tervehti vihollista Unionin vähemmän arvostamalla ”lyijytervehdyksellä”.
Saavutimme kylän keskustan, jossa taistelu koveni, mutta Arton taas paikalta löytämä kranaattikonekivääri niitti tuhoa. Otimme tämän auton myös sotasaaliiksi kylästä. Tällä välin olin käskenyt KuiKin liittyä meihin, mutta hän oli nähnyt idässä kirkkaan valon, jota oli mentävä tutkimaan. Valo oli valitettavasti Kalashnikovin suuliekki. Kuik hiljeni.
Tässä välin totesin, että olemme saavuttaneet riittävästi mieshukkaan nähden, joten tästä syntyi päätös: Vetäydymme alueelta ja viemme viholliselta vähän kalustoa kostoksi. Sisäinen pyromaanini vaati vielä jotain, joten sytytin vihollisen bensiiniaseman tuleen. Tämän jälkeen siirryimme pois kylästä vihollisen ajoneuvoilla.
Kuva 1 Bensa-asema liekeissä
Oletin tehtävän olevan jo osaltamme ohi, mutta KuiKista ei kuulunut, joten eihän miestä voinut yksin jättää. Vaihdoin ripeästi renkaan yhteen panssaroiduista maastohenkilöautoista ja ajaa karautimme sillä KuiKin viimeiseen tunnettuun sijaintiin. KuiK löytyi alueelta kaatuneena. Joutessani ammuin vielä paria vihollista kuolettavasti ja evakuoimme kostoksi vielä yhden vihollisen ajoneuvon.
Tehtävä oli ohi. Kylä jäi valtaamatta, mutta kuljimme siitä läpi aiheuttaen merkittävää tuhoa.
Kuva 2 Arto ja Ottomaani, sekä kaapattu ajoneuvo tehtävän jälkeen