Re: Op. Frozen Ham (ArmA 3)/Frozen Turkey (DCS) - ArmA 3 M03 su 3.2. klo 21
Posted: Sat, 9.2.2019, 11.33
Nuoruuteni Suur-Maldenilla oli kuten kenen tahansa muunkin ikäiseni: leikittiin, pelattiin, seikkailtiin läheisissä metsissä, ja vähän vanhempana uskaltauduttiin nousta vuorille. Metsät ja vuoret olivat erityisen mielenkiintoisia, sillä sieltä löytyi usein vanhaa sotaromua, joka tietysti kiinnosti kaikkia. Sotaromua oli laidasta laitaan: tuhottuja bunkkereita, hajonneita ajoneuvoja ja aseiden osia. Yleensä löydöksemme olivat jotakin, mitä emme ymmärtäneet, mutta aina keksimme, että ne liittyivät jotenkin saarella käytyihin taisteluihin. Sotaromun ja vuorten vaarallisuuden huomioiden oli ihme, että meille ei koskaan käynyt mitään.
Eräällä reissullamme törmäsimme valtavaan mustaan jätesäkkiin, jonka sisältä löytyi kaikkien järkytykseksi mädäntynyt ruumis! Emme tienneet mitä tehdä, joten juoksimme suorinta tietä isoisäni luokse kertomaan asiasta. Näytimme paikan kartalta, jolloin isoisäni pyöritteli päätään ja mumisi jotain: "...miten siellä asti?" Isoisä sanoi, että jättäkää asia hänen huolehdittavakseen. Niin me jätimmekin.
Isoisäni on muuten outo tyyppi. Ei siksi millainen hän on, vaan siksi, että saarella ei ole toista hänen ikäistään miestä. Ennen vanhaan saarella käytiin taistelu, jonka seurauksena kaikki miehet kuolivat. Ilmeisesti isoisä oli ainut, joka selvisi noista taisteluista. Hän selkeästi tietää mitä tapahtui, mutta ei vain halua kertoa menneistä ajoista.
Eräänä päivänä isoisä sairastui vakavasti. Sairastettuaan usean kuukauden, oli selvää, että hänen maalliset päivänsä olivat käymässä vähiin. Hän pyysi minut luokseen ja esitti toiveensa. Hän haluaisi päästä vuorille, juuri tiettyyn paikkaan. Matka olisi vaikea, eikä isoisän työntäminen pyörätuolissa sinne asti tulisi olemaan helppoa. Isoisä lupasi kertoa ja näyttää perillä asioita, mitä vain yksi ihminen tällä saarella tietää. Lisäksi hän lupasi 1000 Krozunan setelin, jos veisin hänet perille. Lähdimme matkaan.
Päästyämme perille olin märkänä hiestä, lihakseni tärisivät ja tuleva palkkioni tuntui pieneltä. Perille kuitenkin pääsimme. Isoisä oli tyytyväinen. Sää oli kirkas, näimme Suur-Maldenin rannasta rantaan.
"Olemme ajallaan", isoisä sanoi. Sitten hän alkoi kertomaan. Isoisä kertoi, mistä hän oli kotoisin, ja miten hän oli päätynyt tälle saarelle. Hän kertoi palkkasotilasjoukosta, sen johtajasta, joka osasi sekä lukea että kirjoittaa. Hän kertoi viimeisestä tehtävästä ja siitä, miten palkkasotilaiden johtaja inspiroivalla puheellaan sai kaikki venymään yli oman suorituskykynsä. Hän kertoi, miten tehtävä kuitenkin epäonnistui, ja miten palkkasotilaat jäivät jumiin saarelle. Hän kertoi, miten palkkasotilaat petettiin, ja miten he taistelivat ylivoimaa vastaan ja piileskelivät metsissä. Hän kertoi, miten palkkasotilaat yrittivät paeta saarelta ruumispusseista tehdyllä lautalla. Hän kertoi, miten palkkasotilaat kuolivat yksitellen, kunnes vain isoisäni oli enää jäljellä.
Olin vain hiljaa ja kuuntelin. Vaikka kuulemani oli uskomatonta, en silti ollut yllättynyt. Nämä asiat oli helppo uskoa isoisästäni.
Mereltä kantautui kaukainen surina, joka yltyi hiljalleen. "Nyt ne tulevat!" isoisä huusi melun yli. Kaksi mustaa helikopteria lähestyi mereltä. Toinen laskeutui juuri siihen kohtaan, mistä löysimme nuorempana ruumispussin. Toinen kopteri jäi vähän kauemmaksi ilmaan leijumaan. Laskeutunut kopteri viipyi maassa noin kymmenen minuuttia, minkä jälkeen kopterit poistuivat yhtä nopeasti kuin tulivatkin.
"Juuri nuo pettivät meidät!" isoisä sanoi. "Mutta syytön se kaatunut kaveri siihen oli. Ehkä hänen omaisensa saavat nyt rauhan."
"Alan käymään pehmeäksi", isoisä sanoi ja halusi takaisin kotiinsa.
**********************************
Miksi Suur-Maldenilla on käytössä rahayksikkönä Krozuna? Mitä palkkasotilaiden johtajan tunteikas puhe piti sisällään? Osasiko kukaan muu palkkasotilaista lukea? Mitä taisteluissa oikeasti tapahtui? Miksi kaikki miehet kuolivat Suur-Maldenilla? Kuka palkkasotilaista kuoli Ouzon yliannostukseen? Miksi KAFilla on niin suuret kalustomenetykset? Näihin, ja muihinkin, kysymyksiin saa vastauksen Pakkaskyllissä!
Eräällä reissullamme törmäsimme valtavaan mustaan jätesäkkiin, jonka sisältä löytyi kaikkien järkytykseksi mädäntynyt ruumis! Emme tienneet mitä tehdä, joten juoksimme suorinta tietä isoisäni luokse kertomaan asiasta. Näytimme paikan kartalta, jolloin isoisäni pyöritteli päätään ja mumisi jotain: "...miten siellä asti?" Isoisä sanoi, että jättäkää asia hänen huolehdittavakseen. Niin me jätimmekin.
Isoisäni on muuten outo tyyppi. Ei siksi millainen hän on, vaan siksi, että saarella ei ole toista hänen ikäistään miestä. Ennen vanhaan saarella käytiin taistelu, jonka seurauksena kaikki miehet kuolivat. Ilmeisesti isoisä oli ainut, joka selvisi noista taisteluista. Hän selkeästi tietää mitä tapahtui, mutta ei vain halua kertoa menneistä ajoista.
Eräänä päivänä isoisä sairastui vakavasti. Sairastettuaan usean kuukauden, oli selvää, että hänen maalliset päivänsä olivat käymässä vähiin. Hän pyysi minut luokseen ja esitti toiveensa. Hän haluaisi päästä vuorille, juuri tiettyyn paikkaan. Matka olisi vaikea, eikä isoisän työntäminen pyörätuolissa sinne asti tulisi olemaan helppoa. Isoisä lupasi kertoa ja näyttää perillä asioita, mitä vain yksi ihminen tällä saarella tietää. Lisäksi hän lupasi 1000 Krozunan setelin, jos veisin hänet perille. Lähdimme matkaan.
Päästyämme perille olin märkänä hiestä, lihakseni tärisivät ja tuleva palkkioni tuntui pieneltä. Perille kuitenkin pääsimme. Isoisä oli tyytyväinen. Sää oli kirkas, näimme Suur-Maldenin rannasta rantaan.
"Olemme ajallaan", isoisä sanoi. Sitten hän alkoi kertomaan. Isoisä kertoi, mistä hän oli kotoisin, ja miten hän oli päätynyt tälle saarelle. Hän kertoi palkkasotilasjoukosta, sen johtajasta, joka osasi sekä lukea että kirjoittaa. Hän kertoi viimeisestä tehtävästä ja siitä, miten palkkasotilaiden johtaja inspiroivalla puheellaan sai kaikki venymään yli oman suorituskykynsä. Hän kertoi, miten tehtävä kuitenkin epäonnistui, ja miten palkkasotilaat jäivät jumiin saarelle. Hän kertoi, miten palkkasotilaat petettiin, ja miten he taistelivat ylivoimaa vastaan ja piileskelivät metsissä. Hän kertoi, miten palkkasotilaat yrittivät paeta saarelta ruumispusseista tehdyllä lautalla. Hän kertoi, miten palkkasotilaat kuolivat yksitellen, kunnes vain isoisäni oli enää jäljellä.
Olin vain hiljaa ja kuuntelin. Vaikka kuulemani oli uskomatonta, en silti ollut yllättynyt. Nämä asiat oli helppo uskoa isoisästäni.
Mereltä kantautui kaukainen surina, joka yltyi hiljalleen. "Nyt ne tulevat!" isoisä huusi melun yli. Kaksi mustaa helikopteria lähestyi mereltä. Toinen laskeutui juuri siihen kohtaan, mistä löysimme nuorempana ruumispussin. Toinen kopteri jäi vähän kauemmaksi ilmaan leijumaan. Laskeutunut kopteri viipyi maassa noin kymmenen minuuttia, minkä jälkeen kopterit poistuivat yhtä nopeasti kuin tulivatkin.
"Juuri nuo pettivät meidät!" isoisä sanoi. "Mutta syytön se kaatunut kaveri siihen oli. Ehkä hänen omaisensa saavat nyt rauhan."
"Alan käymään pehmeäksi", isoisä sanoi ja halusi takaisin kotiinsa.
**********************************
Miksi Suur-Maldenilla on käytössä rahayksikkönä Krozuna? Mitä palkkasotilaiden johtajan tunteikas puhe piti sisällään? Osasiko kukaan muu palkkasotilaista lukea? Mitä taisteluissa oikeasti tapahtui? Miksi kaikki miehet kuolivat Suur-Maldenilla? Kuka palkkasotilaista kuoli Ouzon yliannostukseen? Miksi KAFilla on niin suuret kalustomenetykset? Näihin, ja muihinkin, kysymyksiin saa vastauksen Pakkaskyllissä!