Re: Avoin Arma 3 -kampanja: Tanoan miehet, 27.11. - 18.12.20
Posted: Mon, 19.12.2016, 21.18
18.2.2016 Tanoan miehet 3, 3. ryhmän raportti
Pionjaer (rj)
Kuik (rvj)
Scottz
Vultyr
Epa
Yrjökylästä (Georgetown) kolmannelle ryhmälle annettiin suurin vene mitä löytyy ja tehtäväksi saimme Muabecan rannan puhdistaminen veneen aseilla. Ansiokkaasti kuljettajana toiminut Vultyr navigoi järjettömän suuren veneemme suunnitellun maihinnousupaikan edustalle ja riittävän lähelle rantaa, jotta rantautuminen onnistui menestyksekkäästi. Veneestä päin emme havainneet mitään tavallisuudesta poikkeavaa, mutta rantautumisen jälkeen pientä kylää tutkiessamme havaitsimme maastopukuisia miehiä ja he havaitsivat meidät. Syntyi tulitaistelu, jonka kolmas ryhmä vei. Luoteesta alkoi valumaan lisää väkeä kohti. Ryhmä sitoi vihollisen taisteluun raskaan ryhmän toimenkuvan mukaisesti, tosin ilman siihen tarvittavaa kalustoa. Kylästä pois johtavalla tiellä luoteessa havaittiin vihollisen panssaroitu ajoneuvo, joka ei kuitenkaan osallistunut taisteluun. Sen sijaan kylään alkoi tunkeutumaan lisää vihollisia: ensin luoteesta ja myöhemmin idästä useita ryhmällisiä. Lukuisia vihollisia tuhottiin, mutta vihollisen vastarinta ja idästä tulevat joukot alkoivat päästä iholle ja ampumatarvikkeiden huvetessa jouduimme irtautumaan takaisin rannalle. Jo tässä vaiheessa olimme joutuneet ottamaan käyttöön vihollisen aseita, koska hallituksella ei tunnetusti ole varaa panostaa turvallisuuteen. Rannalla suoritimme vielä varustetäydennyksen vihollisen ystävällisesti rantaan ajamasta veneestä ja jatkoimme eteenpäin rantaa pitkin. Vihollisjoukot yrittivät vielä katkaista tiemme, mutta parin taistelukosketuksen jälkeen pääsimme lopulta viidakon suojiin.
Metsämajalla suoritimme varusteiden tarkastuksen ja tahdistimme kellon joukkueenjohdon kanssa. Majalta lähtimme etelään kohti varsinaista kohdetta ja yllätyimme omien joukkojen läheisestä sijainnista ensimmäisellä mäellä niin paljon, että annoimme vauhtia kuuman lyijyn muodossa. Vauhdin annosta huolimatta joukkueellä meni ensimmäisellä mäellä vielä todella pitkään saapumisemme jälkeen. Vihdoin kun muut pääsivät alta pois, pääsimme mekin siirtymään omaan määrättyyn kohteeseen.
Välittömästi asemiin saavuttuamme vihollisen havaitsi ryhmämme ja ralli alkoi taas alusta. Asemissamme ei ollut suojaa kuin yhteen suuntaan ja vihollisen leiriinkin näkyvyys oli hyvin heikko. Sidoimme menestyksekkäästi vihollisen koillisaukealla olevat joukot taisteluun ja pyrimme vaikuttamaan itse leiriin parhaamme mukaan. Välillä paikkailtiin toisiamme ja vedettiin reippaasti morfiinia. Parin piikin jälkeen kun tilanne vaikutti paljon rauhallisemmalta ja enää muutaman ryhmän verran vihollista ampui meitä kahdelta eri suunnalta päätimme järjestää panssarintorjuntaharjoitukset, koska risteysalueella sijainnut taisteluvaunu vaikutti hyvältä kohteelta. Harjoitukset keskeytyivät useamman ohi ammutun raketin ja yhden osutun kevyen singon jälkeen, kun taisteluvaunu päätti vaihtaa maisemaa. Koska vihollista lähestyi yhä huomattavia määriä monelta suunnalta, niin varatut ja varastetut ampumatarvikkeet alkoivat loppua. Lisäksi sijannin ollessa vihollisen jatkuvan tulituksen kohteena osumaa tuli vähän väliä ja sidetarpeitakaan ei enää juurikaan ollut. Pohjoisesta havaittiin lisää lähestyviä vihollisen joukkoja ja ilmoitin radiolla joukkueen johdolle tilanteesta: "Vihollisen saartaa ryhmää kolmelta suunnalta ja ampuma- ja lääkintätarvikkeet ovat loppu." Joukkueenjohto vastasi: "Sitokaa vihollinen taisteluun ampumatarvikkeita säästäen, välillä aina tuikitte etteivät pääse lähelle. Me napsitaan täältä niitä vähitellen." Ja raskas ryhmähän ei taistelua jätä niin kauan kuin on miehiä ja ammuksia!
Ensimmäisenä kaatui Kuik. Sitten Epa haavoittui pahaan paikkaan vähän mäen huipun alarinteeseen pohjoispuolelle, josta taistelijapari Vultyr lähti Epaa pelastamaan vain saadakseen itse osuman. Siinä kohtaa vihollinen painoi pohjoisesta päälle ja allekirjoittaneella, sekä ainoana vielä hengissä olevalla Scottzilla ei ollut enää ammuksia jäljellä, joten jouduimme hylkäämään haavoittuneen Epan ja ottamaan irti parisataa metriä taaksepäin. Pääsimme irtautumispisteelle, johon päästyämme vielä paikkasimme loput haavat ja ilmoitimme tavoitteen saavuttamisesta joukkueen johdolle. Samassa verijälkiä seurannut vihollinen avasi tulen kohti. Jatkoimme irtautumista suojatonta alamäkeä pitkin vihollisen ampuessa perään. Pääsin harjanteen taakse suojaan, mutta olin pahasti haavoittunut ja lääkintätarvikkeetkin olivat loppu. Ilmoitin radiolla Scottzille, että on tämä kyllä työmaa saatana.
TLDR: ammukset loppu, kuoltiin saatana
Pionjaer (rj)
Kuik (rvj)
Scottz
Vultyr
Epa
Yrjökylästä (Georgetown) kolmannelle ryhmälle annettiin suurin vene mitä löytyy ja tehtäväksi saimme Muabecan rannan puhdistaminen veneen aseilla. Ansiokkaasti kuljettajana toiminut Vultyr navigoi järjettömän suuren veneemme suunnitellun maihinnousupaikan edustalle ja riittävän lähelle rantaa, jotta rantautuminen onnistui menestyksekkäästi. Veneestä päin emme havainneet mitään tavallisuudesta poikkeavaa, mutta rantautumisen jälkeen pientä kylää tutkiessamme havaitsimme maastopukuisia miehiä ja he havaitsivat meidät. Syntyi tulitaistelu, jonka kolmas ryhmä vei. Luoteesta alkoi valumaan lisää väkeä kohti. Ryhmä sitoi vihollisen taisteluun raskaan ryhmän toimenkuvan mukaisesti, tosin ilman siihen tarvittavaa kalustoa. Kylästä pois johtavalla tiellä luoteessa havaittiin vihollisen panssaroitu ajoneuvo, joka ei kuitenkaan osallistunut taisteluun. Sen sijaan kylään alkoi tunkeutumaan lisää vihollisia: ensin luoteesta ja myöhemmin idästä useita ryhmällisiä. Lukuisia vihollisia tuhottiin, mutta vihollisen vastarinta ja idästä tulevat joukot alkoivat päästä iholle ja ampumatarvikkeiden huvetessa jouduimme irtautumaan takaisin rannalle. Jo tässä vaiheessa olimme joutuneet ottamaan käyttöön vihollisen aseita, koska hallituksella ei tunnetusti ole varaa panostaa turvallisuuteen. Rannalla suoritimme vielä varustetäydennyksen vihollisen ystävällisesti rantaan ajamasta veneestä ja jatkoimme eteenpäin rantaa pitkin. Vihollisjoukot yrittivät vielä katkaista tiemme, mutta parin taistelukosketuksen jälkeen pääsimme lopulta viidakon suojiin.
Metsämajalla suoritimme varusteiden tarkastuksen ja tahdistimme kellon joukkueenjohdon kanssa. Majalta lähtimme etelään kohti varsinaista kohdetta ja yllätyimme omien joukkojen läheisestä sijainnista ensimmäisellä mäellä niin paljon, että annoimme vauhtia kuuman lyijyn muodossa. Vauhdin annosta huolimatta joukkueellä meni ensimmäisellä mäellä vielä todella pitkään saapumisemme jälkeen. Vihdoin kun muut pääsivät alta pois, pääsimme mekin siirtymään omaan määrättyyn kohteeseen.
Välittömästi asemiin saavuttuamme vihollisen havaitsi ryhmämme ja ralli alkoi taas alusta. Asemissamme ei ollut suojaa kuin yhteen suuntaan ja vihollisen leiriinkin näkyvyys oli hyvin heikko. Sidoimme menestyksekkäästi vihollisen koillisaukealla olevat joukot taisteluun ja pyrimme vaikuttamaan itse leiriin parhaamme mukaan. Välillä paikkailtiin toisiamme ja vedettiin reippaasti morfiinia. Parin piikin jälkeen kun tilanne vaikutti paljon rauhallisemmalta ja enää muutaman ryhmän verran vihollista ampui meitä kahdelta eri suunnalta päätimme järjestää panssarintorjuntaharjoitukset, koska risteysalueella sijainnut taisteluvaunu vaikutti hyvältä kohteelta. Harjoitukset keskeytyivät useamman ohi ammutun raketin ja yhden osutun kevyen singon jälkeen, kun taisteluvaunu päätti vaihtaa maisemaa. Koska vihollista lähestyi yhä huomattavia määriä monelta suunnalta, niin varatut ja varastetut ampumatarvikkeet alkoivat loppua. Lisäksi sijannin ollessa vihollisen jatkuvan tulituksen kohteena osumaa tuli vähän väliä ja sidetarpeitakaan ei enää juurikaan ollut. Pohjoisesta havaittiin lisää lähestyviä vihollisen joukkoja ja ilmoitin radiolla joukkueen johdolle tilanteesta: "Vihollisen saartaa ryhmää kolmelta suunnalta ja ampuma- ja lääkintätarvikkeet ovat loppu." Joukkueenjohto vastasi: "Sitokaa vihollinen taisteluun ampumatarvikkeita säästäen, välillä aina tuikitte etteivät pääse lähelle. Me napsitaan täältä niitä vähitellen." Ja raskas ryhmähän ei taistelua jätä niin kauan kuin on miehiä ja ammuksia!
Ensimmäisenä kaatui Kuik. Sitten Epa haavoittui pahaan paikkaan vähän mäen huipun alarinteeseen pohjoispuolelle, josta taistelijapari Vultyr lähti Epaa pelastamaan vain saadakseen itse osuman. Siinä kohtaa vihollinen painoi pohjoisesta päälle ja allekirjoittaneella, sekä ainoana vielä hengissä olevalla Scottzilla ei ollut enää ammuksia jäljellä, joten jouduimme hylkäämään haavoittuneen Epan ja ottamaan irti parisataa metriä taaksepäin. Pääsimme irtautumispisteelle, johon päästyämme vielä paikkasimme loput haavat ja ilmoitimme tavoitteen saavuttamisesta joukkueen johdolle. Samassa verijälkiä seurannut vihollinen avasi tulen kohti. Jatkoimme irtautumista suojatonta alamäkeä pitkin vihollisen ampuessa perään. Pääsin harjanteen taakse suojaan, mutta olin pahasti haavoittunut ja lääkintätarvikkeetkin olivat loppu. Ilmoitin radiolla Scottzille, että on tämä kyllä työmaa saatana.
TLDR: ammukset loppu, kuoltiin saatana