Post
by Charlie Frank » Mon, 15.10.2012, 11.40
Operaatio Valhalla II
14.10
FDF, 1R, lääkm
Ylik sami
h1llo
tetto
korpr nuatti
Leopardi
<tuntematon sotilas>
korpr Charlie Frank
1. ryhmään liitettiin osaston panssari sekä USMC:ltä raskaasti aseistettu hummeri ja joku robottisotilaan näköinen kuolemankone. Tavoite oli yksinkertaisuudessaan haastava: kiertää vihollisen asemat ja saavuttaa tavoite lentokentän lounaispuolella. Matkaan otettiin kaksi defender-maastoautoa ryhmälle sekä korjausrekka. Yksi defendereistä toimi tiedustelijana taisteluvaunun seuratessa perästä, USMC piti perää.
Matka sujui maastomoottorimarssina hitaanlaisesti mutta mutkikkaasti. Noin parinkymmenen minuutin jälkeen olimme saavuttaneet jonkinlaisen tien jota pitkin ajoimme, kun radiosta tuli taisteluvaunun varoitus ilmakohteesta välittömässä läheisyydessä. Pysäytimme kolonnan ja hypimme parhaamme mukaan ulos ajoneuvoista, ja vain muutaman sekunnin kuluttua näinkin vihaisen näköisen suihkukoneen tulevan suoraan kohti. Uhkaavuudestaan huolimatta se ilmeisesti tunsi itsensä uhatuksi, sillä sen taakse levisi siipenä valoraketteja. Yksi näistä ei pysynyt muiden mukana vaan läheni nopeasti meitä ja osui minusta parinsadan metrin päähän, tuhoten ilmeisesti taisteluvaunun. Itse suko jatkoi matkaansa suoraan kohti, ja pelkäsin jo jääväni alle kun korjausrekka ja ainakin toinen USMC:n ajoneuvoista räjähti.
Tämä räjähdys surmasi meiltä ainakin Samin, Leopardin ja sen tuntemattoman sotilaan joka oli konekiväärimiehenä. Itse haavotuin mutta sain pikaista ensiapua naatilta, jonka jälkeen menin paikkaamaan USMC:n taistelijaa. Huomattuani Samin kaatuneen otin komennon ryhmäni ja USMC:n rippeistä. Otin myös kessin käyttööni kaatuneelta taistelijalta.
Saimme käskyn jatkaa kohteelle jalan tai autolla, ja matkaa ollessa vielä kolme kilometriä sekä sukon päätyneen kenttään päätin ottaa ajoneuvot käyttöön. Ilmeisesti virhe, sillä vain muutaman sadan metrin päästä vihollisen helikopteri oli huomannut meidät ja avasi tulen. Oma ryhmäni pääsi autosta ulos ennenkuin se tuhottiin, haavoittaen kolmea ryhmän neljästä jäsenestä. Ilmeisesti USMC tuhottiin yhtä miestä lukuunottamatta, JP9000 tai joku sellainen se oli. Käskin miehiä sitomaan jalkarätit uudestaan ja lähdimme jalan kohteelle.
Heko näkyi useaan otteeseen mutta se ei enää ampunut meitä, liekö nähnyt vai arveliko meidän olevan vaarattomia. USMC:n Harrierikin sitä koetti käydä hätyyttelemässä vaan siitä ei sen koommin kuulunut, liekö ammuttu alas. Meidän jalkamarssi sujui tapahtumaköyhästi, kylät ja maatilat oli evakuoitu emmekä nähneet paikallisväestöä missään. Satunnaiset tilannepäivitykset karttakoordinaatteina olivat ainoat hiljaisuutta rikkovat tapahtumat.
Saavuttuamme kohteelle tiedustelimme ympäristöä ja naatti tarkkasilmäisenä havaitsi meistä länteen olevassa kylässä toistakymmentä vihollissotilasta. Päämaja käski jättää ne sikseen ja siirtyä päätavoitteeseen, lentokentän läheisyyteen tiedustelemaan. Näin teimme, ja pienen ilmansuuntavirheen jälkeen näimme lentokentän lounaispuolella kokonaisen vihollisleirin vartiotorneineen kaikkineen. Myös lentokenttä oli miehitetty, tornitettu ja panssaritettu.
Tässä vaiheessa päätin kokeilla miten taisteluväsymys talttuu lääkelaukun salataskussa olevilla vauhtipillereillä. Nappasin pari ruskeaa tablettia, ja tulin takaisin järkiini viiden minuutin kuluttua. Olin kuulemma huutanut ruokottomuuksia vihollisleiriä kohtaan ja avannut tulen, ryhmäni jäsenet olivat taltuttaneet huutavan suomalaissoturin ja kantaneet suojaan ennenkuin vihollinen kerkesi vastata samalla mitalla.
Väsymyksen voitettuani kuulimme että kersantti Kuokkanen 2.ryhmän kanssa oli tulossa sijaintiimme ta-miehen kanssa. Itse saimme käskyn pureutua metsän suojissa lähemmäksi itse kenttää. Määräsin ryhmän haukansilmän, naatin, tunnustelijaksi ja seurasimme muiden kanssa perässä. Metsän siimeksistä naatti huomasikin vihollisen panssaroidun miehistönkuljetusajoneuvon jota minä menin singolla sihtailemaan, h1llon varmistaessa. Laukaus oli vaativa, matkaa oli yli 200 metriä ja välissä oli puuta ja pensasta, mutta se kranaatti löysi paikkansa. Säheltäessäni singon putkea irti taisteluvarutsuksestani löysi sitävastoin vihollisen luoti minut, ilmeisesti ajoneuvosta paenneet miehet olivat panneet merkille mistä laukaus tuli ja ampuivat onnenkantamoisen suuntaani.
Käsittääkseni loput ryhmästä taistelivat enää hetken, oman helikopterin avustuksella lentokenttä puhdistettiin raskaista aseista ja panssareista jonka jälkeen jalkaväen rippeet antautuivat.
Meillä ei säikytä, meillä ei surra - iske ja murra!