YTH 12.3.2017
Kevyen ryhmän taisteluraportti
yliv Broileri - rj
alik Haba - rvj
korpr CZ - kk
korpr Mika - tstplj
Joukkueen tehtävänä oli palata vihollisen miehittämään Slivovitsan kaupunkiin ja viedä vihollisen anastama kalusto joen eteläpuolelle. Suunnitelmana oli, että ennen kaupunkiin hyökkäämistä Rynnäkköryhmä ja Raskas ryhmä valtaisivat keskiaikaisen linnan ja ottaisivat käyttöönsä vihollisen kalustoa sillä välin kun Kevyt ryhmä etenisi länteen kaupungista pohjoiseen vievän tien varteen ja varmistaisi alueen pohjoista puolta ennen tien miinoittamista.
Joukkue oli huonosti aseistettu, ja alkuun varustusta tasattiin niin, että joukkueen kahdesta kertasingosta toinen annettiin Kevyelle ryhmälle. Sen otti alik Haba. Kevyen ryhmän mukana aiemmin usein kulkenut joukkueen varajohtaja ja lääkintämies vänr Sami jäi pääjoukon mukaan, sillä Kevyellä oli oma taistelupelastaja, korpr Mika, ja ryhmä kulkisi taas muusta joukkueesta vähän erillään siinä missä pääjoukko oli pääsemässä nopeasti kontaktiin ja saattaisi tarvita nopeammin kenttälääkintää.
Joukkue lähestyi linnaa pohjoisesta avojonossa. Kaakossa havaittiin tietä pitkin kulkenut vihollispartio, mutta se onnistuttiin välttämään. Heti linnan luona Rynnäkkö ja Raskas pääsivät tulikosketukseen. Kevyt jatkoi alkuperäisen suunnitelman mukaisesti länteen.
Pääjoukko oli kosketuksessa kahteen suuntaan, ja jäimme aukean laitaan läheiselle kukkulalle tarkkailemaan tilannetta, varmistamaan joukkueen pohjoista selustaa ja odottamaan, tarvittaisiinko meitä avuksi. Tilanne vaikutti olevan joukkueella kuitenkin hallinnassa, ja jatkoimme pian matkaa lounaaseen metsiä pitkin.
Kun saavuimme kaupunkiin pohjoisesta vievälle tielle, havaitsimme risteyksessä panssaroidun pyöräajoneuvon. Sitä ei pystytty tunnistamaan tarkasti emmekä halunneet lähestyä sitä yhden kertasingon kanssa, joten ilmoitimme havainnon joukkueelle ja lähdimme kiertämään ajoneuvoa pohjoisen kautta. Teimme pitkän koukkauksen risteyksen länsipuolelle ja pystyimme toteamaan, että kyseessä oli BTR, jossa oli mahdollisesti konetykki.
Tällä välin muu joukkue oli saanut linnan haltuunsa, ja Raskas ryhmä oli saanut käyttöönsä BMD:n tai BMP:n. Ryhmä lähti joukkueenjohtajan käskyn mukaisesti tuhoamaan havaitsemaamme BTR:ää lähestyen sitä koillisesta. Kevyt ryhmä jatkoi etelään tien länsipuolella ja haki näkymää kaupunkiin ja kohteelle. Rynnäkkö ja Komento lähtivät linnalta etelään tien itäpuolen metsiä pitkin.
Tiedustelimme laaksoa, jota myöten tie kaupunkiin kulki, kun pohjoisesta kuului räjähdys ja kovaa pauketta. Epätietoisuutta jatkui jonkin aikaa, mutta lopulta alkoi vaikuttaa, että Raskas ryhmä oli tuhottu ja BTR oli yhä elossa.
Näimme kaupungin pohjoispuoleisella alueella ja kohteen luona kaksi täysikokoista vihollisryhmää ja kaksi partiota. Kohteella, joka oli sähkölaitos, nähtiin joukkueemme kalustoa. Jatkoimme lähemmäs kohteen luoteispuolelle, ja Rynnäkköryhmä eteni kohteen pohjoispuoleiselle metsäiselle kukkulalle.
Joukkueen suunnitelmana oli yhdenaikainen hyökkäys siten, että Kevyt ryhmä etenisi kohteelle lännestä ja Rynnäkkö tukisi pohjoisesta ennen omaa etenemistään. Kaikki pohjoisessa havaitut vihollispartiot olivat yhä hengissä samoin kuin Raskaan ryhmän ilmeisesti tuhonnut BTR. Lisäksi kaupungin koillispuolella oli havaittu vihollisen jalkaväkeä, ja kylän koillis-lounaissuunnassa halkaisevaa tietä vaikutti partioivan jokin ajoneuvo. Oli syytä epäillä, että hyökkäyksestä ei tulisi helppo.
Rynnäkkö ei löytänyt tyydyttävää tuliylläkköpaikkaa, ja Kevyt lähestyi kohdetta. Pääsimme nopeasti tulikosketukseen ja tuhosimme ensimmäisen vihollispartion. Haba ja Mika pääsivät kohdetta suojaavalle muurille, ja seurasimme CZ:n kanssa. Rynnäkkö oli liittynyt taisteluun ja pääsi pian kohteelle.
Kohde saatiin pian haltuun, ja Kevyt jäi puolustusasemaan. Ympäristössä partioinut vihollisen jalkaväki oli tällä välin surmannut joukkueenjohtajan ltn Raunhoferin. Vänr Sami otti komennon ja käski siirtää joukkueen ajoneuvot kohteen keskelle muurien suojaan. Vihollistaistelijoita ilmestyi pohjoisesta, idästä ja lännestä, mutta asema pidettiin.
Vaikka vihollinen alueella oli tilapäisesti lyöty, tilanne oli uhkaava. Vänr Samin päätöksellä joukkue teki ripeän siirtymisen joen rantaan lännen kautta koukaten. Mukaan saatiin kaikki ajoneuvot ja raskas kalusto pois lukien Kevyen ryhmän kaksi UAZia ja Komentoryhmän GAZ.
Jokea ei voinut ylittää ilman siihen soveltuvaa kalustoa. Ylimenokalustoa oli tiettävästi satamassa samassa kaupungissa, josta oli juuri irtauduttu. Toinen vaihtoehto olisi koukkaus kaukaa lännestä seuraavan kaupungin kautta. Koukkaukseen menisi kuitenkin paljon aikaa, ja maasto joen toisella puolella oli vaikeakulkuista. Niin ollen joukkueenjohtaja päätyi hyökkäämään satamaan.
Vihollisen vastarinta oli hajanaista, ja satama saatiin nopeasti haltuun. Sieltä evakuoitiin kolme venäläistä PTS-M-amfibioajoneuvoa, joiden avulla oma kalusto kuljetettiin joen yli – joskin lavalla epätasapainossa ollut kuorma-auto kaatui rantaveteen. Kevyt ryhmä piti perää, ja ammuin korpr CZ:n kanssa pohjoisesta ilmestyneitä vihollistaistelijoita, jotka yrittivät epätoivoisesti estää vesistönylityksen. Lopulta uin CZ:n kanssa joen yli ja liityimme muuhun joukkueeseen. Tehtävä oli suoritettu, ja taakse olivat jääneet vain Kevyen ryhmän UAZit ja Komentoryhmän GAZ.
---
Koska Kevyen ryhmän UAZien jättäminen viholliselle harmitti, odotin pari tuntia illan pimenemistä ja palasin sitten yksin joen pohjoispuolelle. Pääsin rauhassa sähkölaitokselle asti, mutta sen eteläkulmassa oli vihollisen ilmeisesti Rynnäkköryhmän miinaan ajanut T-72, jonka moottori oli yhä käynnissä. Etenin sähkölaitoksen pohjoispuolista muuria pitkin ja pääsin Kevyen ryhmän toiselle UAZIlle, josta hain kertasinkoja.
Pohjoisessa näkyi vihollisen jalkaväkipartio. Partio oli menossa kauemmas, mutta koska tarvitsin kohteella työrauhaa, otin UAZista aseeseeni äänenvaimentimen ja aliäänipatruunoita sekä viereisestä Komentoryhmän GAZista lämpötähystimen ja lähdin partion perään. Väijytin ja tuhosin viisimiehisen partion noin kilometrin päässä pohjoisessa, kun se oli palaamassa takaisin sähkölaitoksen suuntaan. Riski oli pieni, koska vihollistaistelijoilla ei ollut valonvahvistimia. Neljällä taistelijalla viidestä oli PKM, mutta vihollinen ei ehtinyt avata tulta.
Palasin etelään ja koukkasin sähkölaitoksen pohjoispuoleiselle vuorelle, mitä kautta Rynnäkkö oli päivällä hyökännyt ja jonne joukkueenjohtaja oli kaatunut. Vuorella metsässä kohtasin lähietäisyydellä kolmemiehisen vihollispartion. Tilanne oli täpärä, mutta sain hengiltä kaksi taistelijaa ja kolmas lähti pakoon.
Vuorelta avautui näkymä sähkölaitokselle ja kaupunkiin. Jalkaväkeä ei näkynyt, mutta kaakossa kuului panssariajoneuvo ja sähkölaitoksen itäpuolelle oli pysähtynyt tai lamautettu toinenkin T-72, jonka moottori oli käynnissä. Palasin sähkölaitoksen pohjoispuolelle. Tuhosin toisen T-72:n kertasingolla ja toisen räjähteillä ja singolla. Kohtasin vielä jalkautuneen vaunumiehen, joka ehti haavoittaa minua lievästi.
Tämän jälkeen kätkin Kevyen ryhmän UAZit metsään luoteeseen kukkulan 115 länsipuolelle. Komentoryhmän GAZin toin joen eteläpuolelle. Viholliselle ei täten jäänyt yhtään vallattua kalustoa.
