30.10.2022 co Ydintuho - Ilves
vääp HaBa
alik Ukka
korpr Ottomaani
korpr Beat
korpr Hesari
stm Nighthawk
alok Jake
Hälytys soi kesken hyvän keskustelun! Nyt oli hätä käsillä… Ryntäsimme joukkueenjohtajan tykö, joka ilmoitti vakavana ydinsodan uhkan olevan juuri nyt suuri. Meillä olisi tunti aikaa pelastaa tilanne.
Saimme nopean käskyn ja ryntäsimme ajoneuvoille. Ilves etenisi idästä, eli syvimmältä vihollisalueelta. Uppouduin karttaan ja annoin suunnan kärkiajoneuvolle. Kaahasimme vauhdikkaasti kohti tavoitetta ja yritin samalla tehdä suunnitelmaa jatkosta. Hetkeksi vilkaisin ikkunasta ulos ja ihmettelin, missä olimme. Olimme ajaneet harhaan väärää ryhmää seuraten. Kärki kuitenkin paineli ihan oikeassa suunnassa. No vahinkoja sattuu kiireessä, ei kun uutta kurssia etsimään.
Pienen radiokeskustelun jälkeen saimme kärjen seis ja itsemme suorinta reittiä kärjen matkaan. Kaahasimme vihollisalueelle kuin krapulainen alkoholisti Alkon Sorbus-hyllylle. Reitti osoittautui kuitenkin melko hyväksi ja vihollistoimintaa ei sattunut matkalle.
Kunnes paukkui, ensin raportoitiin yksittäisiä laukauksia ja sitten vihaisia konetykkisarjoja. Ulos autoista huusin paniikissa ja kaikki tottelivat. Kellään ei ollut hinkua jäädä ajoneuvoon testaamaan pellin paksuutta. Kärkiajoneuvo oli ehkä saanut osumaa, radiokeskustelu kuitenkin kertoi, että kaikki olivat fyysisesti kunnossa. Varusvaihdolle saattoi ehkä olla tarvetta…
Jatkoimme jalan, Ukan partion laitoin selvittämään vihollisen asemia, mutta tuloksetta. Täten painelimme vauhdikkaasti eteenpäin. Ryhmällä oli hyvä laukka päällä ja tunsimme olomme voittamattomiksi. Hetken päästä olimme asemassa, josta oli hyvä tähystää mahdollisen laukaisulavetin sijaintia, joten käskin ryhmän avoriviin. Ottomaani ja NightHawk jäivät käskystä hieman taemmas suojaamaan. VIHOLLISPARTIO! Vihollinen oli mainiossa asemassa, katveessa tähystämme… Oton ja Nighthawkin valpas toiminta pelasti meidät totaaliselta yllätykseltä.
Taistelu alkoi kiivaana, sain alokas Jaken kk:n hyvään tuliasemaan ja käskin Ukan partion hyökkäämään vihollista päin. Otto ja Nighthawk sitoivat omalla tulellaan vihollista ja aiheuttivat partiolle tappioita. Selvisimme kahdella haavoittuneella, vihollisen menettäessä koko partionsa.
Samaan aikaan olimme kuulleet outoa moottorin murinaa lähistöltä. Ukan partio lähti käskystäni ripeästi kohti äänilähdettä ja me muut toki perässä. Yhtäkkiä näin silmänurkassani valtavan tykistöohjuksen laukaisuvalmiina. Huusin hurmiossa käskyjä radioon ja kohotin sinkoni. Takavaara-tarkastus – huuto: etäisyys 100m – asetettu. Tulta! Kertasinkoni sylki ulos pienen rakettinsa, joka sytytti ohjusajoneuvon valtavaan liekkimereen. Vaarallinen ydinohjus jäi suutariksi räjähtäen vain tavallisena räjähdyksenä maastossa ajoneuvon etupuolella. Harkitsematon laukaus? Ehkä! Mutta kukapa meistä olisi ennen tuhonnut ydinohjusta!
Riemukas ilmoitus tilanteesta lähti joukkueelle välittömästi ja samalla irtauduimme vauhdikkaasti läheiseen hallitsevaan maastoon, jossa huolsimme ryhmän. Jatkokäskyjä noudattaen lähdimme irtautumaan etelän kautta, johon olin saanut neuvoteltua ajoneuvon. Omamme olivat hieman hankalassa paikassa.
Irtautuminen pääsi vaivoin alkuun, kun vihollispartio iski kiinni takaa. Viimeisenä kulkenut Ottomaani huusi juuri oikeat suunnat, joten pääsimme nopeasti kiinni vihollisen aikeista. Ukan partio oli hieman edellämme, joten heidän tehtäväksi jäi varmistaa irtautumissuuntaa ja käskin omaa partiotani irti. Ensin Otto ja Nighthawk irtautuivat heittämieni savujen ja Jaken ampuman suojatulen voimin. Tämän jälkeen otimme Jaken kanssa onnistuneesti irti. Ukan partion sijainnissa teimme nopean vahvuuslaskennan ja jatkoimme irtautumista kohti omia linjoja.
Halumme pois alueelta oli niin suuri, että päätin ylittää riskilläkin erään pellon. Tämä oli koitua kohtaloksemme, mutta ehdimme juuri pienen metsän suojaan, ennen kosketusta. Vihollista tuli nyt kahdelta suuntaa ja olimme hetken hieman pinteessä. Metsän tarjoama suoja oli kuitenkin etumme nyt ja saimme lamautettua kaksi vihollispartiota reilulla patruunakulutuksella.
Matka jatkui. Ryhmän konekiväärien patruunatilanne huoletti, mutta sekin saatiin selvitettyä varalaatikoin Nighthawkin repusta. Ukka, Hesari ja Beat olivat pitäneet kärkeä koko matkan, mutta varaa vaihtaa ei juuri ollut. Käskin kuitenkin toisen kk-mies Jaken mukaan kärkipartioon, jotta siellä olisi mahdollisimman paljon tulivoimaa. Vielä muutama vihollinen yritti väijyä meitä pelloilta, mutta tulivoimainen kärkipartio sai vihollisen tuhottua.
Kuorma-auto – mikä ihana ilmestys! Ryhmä kokoon ja maastokuorma-autolle sopiva maastomoottorimarssi omille linjoille. Otto ajoi ripeästi ja muutkin alkoivat rentoutua. Edessä kuitenkin väijyi taas vihollista. Hetken luulin jo omiksi, mutta luodit alkoivat kertoa toista tarinaa… Huusin Otolle, että aja yli, aja yli. Hetken päästä kuuluikin kumahdus, kun vihollistaistelija nirhautui Masin nokkaa vasten. Väistämätön tapahtui ja meidän matka jatkui tehokkaasti. Luoteja lenteli edelleen puolin toisin, mutta aloimme saavuttaa omia linjoja.
Pienen seikkailun jälkeen kokoonnuimme muiden seuraksi loppukuvaan. Ilves oli osaltaan estänyt ydintuhon!
