Post
by Stellar » Sun, 13.1.2013, 23.01
Avoin Iront Front YTH 13.1.2013
Vaunuryhmä:
alik Stellar
stm Scottz
T-34 moottori jyrähti käyntiin mustan dieselin käryn karatessa pakoputkista taivaalle. Vaunumme oli määrätty tukemaan 763. rangaistuspataljoonan hyökkäystä natsien hallussa pitämälle linnalle. Saimme käskyn Seurata 2. ryhmää peltojen poikki idästä koukaten kylään josta sitten hyökkäisimme itse kohteelle. Katselin tornista kiikareilla taivaan rantaa kun 2. ryhmän taistelijat katosivat viljavalle vainiolle, vielä ei ollut merkkejä vihollisesta, radio rätisi ja joukkojen komentaja käskytti ryhmiä. Määräsin stm Scottzin kääntämään vaunun keulan kohti itää ja painamaan kaasua, vaunu jyrähti liikkeelle ja alkoi valua tienpiennarta kohti peltoa, telaketjut kyntivät tuota auringossa kovettunutta multaa ja saavutimme pian 2. ryhmän miehet. Saavuttuamme pienelle metsäsaarekkeelle joka halkoi viljavia vainioita, sovimme että 2. ryhmä etenisi kylään suoraan pellon poikki, me jäisimme vaunulla asemiin metsikköön kunnes kylän laitamat olisi tiedusteltu. Hermostuneena kiikaroin taivaanrannassa olevia puita ja pusikoita, tämä oli otollinen paikka väijytykselle, yksi PAK riittäisi jos se osuisi tarkasti.
Mitään ei kuitenkaan näkynyt ja saatuamme ilmoituksen jalkaväeltä lähdimme heidän peräänsä, kaasu pohjaan!-huusin scottzille ja pian tunsin tuulen hyväilevän kasvojani vaunun kiihtyessä alamäkeen kohti kylää. Radio alkoi rätistä ja kuulimme epämääräisiä ilmoituksia vihollisen jakaväestä, päätin että huviajelun aika olisi ohi, tiputtauduin torniin teräksisen luukun kolahtaessa tiiviisti kiinni yläpuolellani. Päästyäni ampujan paikalle ja silmäni optiikalle aloin käännellä tornia ja haravoida ympäristöä siinä toivossa että saisin vihollisen tähtäimeen, vaunu oli liikkeessä joten se oli erittäin vaikeaa ja en havainnut mitään. Etenimme kylän torille jossa 2. ryhmä olikin asemissa. Pienen odottelun jälkeen heidän tiedustelu ilmoitti että jos kääntyisimme edessä olevasta risteyksestä vasemmalle, meitä vastassa olisi vihollisen jalkaväkeä, joilla oli myös havaitti AT-aseistusta. Vaihdoin asevalitsimen konekiväärille ja annoin scottzille etenemis käskyn. Käännyimme risteyksestä ja etenimme tietä muutamia kymmeniä metrejä kunnes huusin Stoi! Vaunu pysähtyi telaketjut kirskuen, kauempana edessä pusikossa oli natseja! Ilmoitin radiolla asiasta ja sormeni puristui liipaisimelle *TAKTAKTAKTAKTAK* PK alkoi naputtaa, valojuovat lennähtivät kohti juoksevaa natsia, pystyin juuri ja juuri erottamaan kun luoti osui maaliinsa ja kohde kaatui heinikkoon, seuraava juokseva vasemmalla ja jälleen vaunun konekivääri lauloi kuoleman laulua.
Ammuttuamme arviolta 10 vihollista pellolle ja notkon taakse risuikkoon radio säksähti ilkeästi ja erotin sanan танк! Nopeasti vaihdoin pääaseeseen ja tarkistin että meillä olisi AP putkessa. Pian radio alkoi rätistä tarkempia tietoja, vihollisen vaunu oli havaittu linnan edessä ja tunnistettu Stug rynnäkkövaunuksi. Jalkaväki (Nouty) opasti vaunumme asemaan josta sain kuin sainkin Stugin tähtäimeeni. Viipymättä ammuin, ohi! Stugissa oltiin hereillä sillä se lähti välittömästi liikkeelle kun ammuksemme räjähti lähistöllä, meistä katsottuna se eteni vasemmalle puiden suojaan. Käski Scottzin edetä nopeasti ennen kuin maalimme pääsisi karkuun ja kerkiäisi ampua takaisin, sekunnin kuluttua näin Stugin pilkistävän pusikon lomasta ja ammuin uudelleen ja uudelleen! Pian olin havaitsevinani mustan puhuvaa savua nousevan pusikosta, ammuin vielä kerran ja nyt sieltä alkoi jo näkyä liekkejä, myös jalkaväki vahvisti että Stug paloi iloisesti.
Rangaistuspataljoonan komentaja Sami oli kaatunut hetkea aikaisemmin ja nyt Winters ilmoitti ottavansa operaation komennon. Kertoi myös että olivat vihollisen konekiväärin tulen alla, johon minä tarjosin ratkaisuksi vaunuamme. Tästä ilahtuneena Winters ilmoitti vihollisen konekivääripesäkkeen summittaisen sijainnin. Edettyämme tietä pitkin 150m havaitsinkin Wintersin mainitseman kiviaidan kaukana vaunumme oikealla puolella ja tarkemmin katsottuani näin myös kyseisen konekivääri aseman kiviaidan kupeessa. Avasin tulen vaunun konekiväärillä, vyöllisen verran (63 kutia) sinne naputeltuani näin kuinka natsi kaatui maahan, selvästi kuolleena ja ilmoitin Wintersille heidän ongelman ratkenneen.
Jalkaväki tuntui hyökkäävän kohteelle joka suunnasta ja koska vaunumme ei saanut tarkempia ohjeita, päätin että ajamme risteykseen jossa äskeinen konekivääripesäke oli sijainnut ja koitamme sieltä päästä ampumaan pääkohteelle linnaan. Päästyämme risteykseen aloin tiirata linnan ikkunoita optiikan läpi. Kauan ei tätä tarvinnut kuitenkaan harrastaa sillä samassa räjähti ja silmissäni maailma punertui, vaunuun ja minuun oli osunut, kuolettavasti. (tod. näk. vihollisen ampuma panssarinyrkki tien vasemmalta puolelta pusikosta) Vaunu eteni vielä vajaan 50m tietä pitkin kunnes Scottz menehtyi joitain sekunteja myöhemmin, toiseen osumaan?
"Cyberpunk. The Attitude. Get It."
, tämän jälkeen rauni "liukastui" suihkualtaassa(tais olla tiedustelun havaitsema tarkka ampuja) ja haavoitti päänsä, pienen paikkauksen jälkeen kaikki olivat taas pystyssä. Pienen etsinnän tuloksena löysimmekin jonkun kyväärimiehen ja teloitimme sen. kylän laidalle saavuttuamme näimme kohteen ja 200m päässä vihollisen miehiä, tiedotimme tankille tästä ja he avasivat tulen vihollista kohti, jossain vaiheessa huomasimme vihollisen stugin moottorin äänen ja hetken päästä nouty pongasikin sen sijainnin ja ilmoittimme siitä tankille joka tuhosikin sen hetken kuluttua.
