Post
by Kuokkanen » Mon, 9.5.2011, 9.28
Tehtävän alussa voimat jaettiin karkeasti kahtia:
1. puolijoukkue: 1.R/I, 1.R/II, 2.vaunu, tulenjohto
2. puolijoukkue: 2.R/I ,2.R/II, 1.vaunu, komentoR
Lisäksi tiedustelupartio toimi omana osastona.
Sain johtaakseni 1. puolijoukkueen. Tehtävämme oli edetä aloituspaikalta karkeasti suoraan kohti Bereznikin kaupunkia. Etenimme jonossa seuraavassa järjestyksessä 1.R/II (AMV), 2.vaunu (T-72), 1.R/I (2xBMP-2) ja tulenjohto (Defender). Pian kärkivaunu joutui taisteluun, jossa AMV tuhoutui, mutta ryhmä muuten selvisi pelkillä naarmuilla. Samalla muu puolijoukkueesta tuhosi muutaman vihollistaistelijan pohjoispuolisen junaradan takaa.
Jatkoimme matkaa junarataa seuraillen, mutta matkanteko oli hyvin pätkittäistä jatkuvan ilmavaaran takia. Yritimme ampua helikoptereita niin it-ohjuksilla kuin myös BMP:n konetykillä - vaikutuksetta. Lopulta kopteri (hind?) tippui tuntemattomasta syystä maahan, ja pääsimme jatkamaan matkaa. Jonkin ilmavaaran aikana korpr_Hammer kävi sitomassa 1.R/II:n sotureiden haavoja.
Saavuttuamme hotellille vievän sillan kohdille tuhosi 2.vaunu ainakin yhden vihollisen panssarivaunun. Pohjoisesta sillan luota saimme pst-tulta osaksemme. Ilmeisesti tähän tuleen tuhoutui 2.vaunumme. Tässä vaiheessa saimme myös uuden tehtävän. Meidän tuli rientää tiedustelupartion apuun, sekä evakuoida vihollisen erikoisjoukkojen eversti.
Siltaa ylittäessä peli alkoi jökkiä minulla aivan mahottomasti. Samaa ilmeni myös muilla ryhmäni jäsenillä. Tämä huipentui pelini kaatumiseen (kuten myös parilla muullakin). Kun vihdoin pääsin takasin peliin, oli oma ukkoni sillä aikaa ylittänyt joen. Tämän kaatuilun aikana oli toinen oma BMP-2 tuhoutunut. 1. puolijoukkueen vahvuus oli siis tässä vaiheessa 8 sotilasta + 1xBMP-2. Tässä vaiheessa tiedustelupartio oletettiin jo menetetyksi.
Etenimme BMP-2:n kanssa karkeasti tien suuntaisesti syvemmälle sisämaahan. Jostakin etuoikealta tuli kk:n tulta, joka lensi kuitenkin reilusti ylitsemme. Ehkä se ampui 1.R/II:sta. Käskin BMP-2:n odottamaan, ja kävin itse ryömien kurkkaamassa, jotta mikä siellä ampui. Heti kun näin ampujan, BTR-90:n, alkoi se ampumaan minua kranaattikonekiväärillä. Osumat eivät tulleet kovin lähelle, mutta jokainen niistä havoitti vähäsen. Karkuun ryömiminen ei onnistunut, vaan ehkä se viides lähiosuma koitui lopulta kuolemakseni.
Viikossa on 336 puolituntista – niistä on syytä käyttää ainakin kolme kuntoiluun.